Oon pyrkinyt tässä vuosien varrella opettelemaan ja vahvistamaan hetkessä elämistä, pienistä asioista nauttimista ja ylipäätään positiivisuutta. Mun lempilausahduksia on jo vuosia ollut mm. Aika on vaan käsite. Tänä aamuna sain kuitenkin huomata, että hyvät opitkin voi hetkittäin jäädä unohduksiin…
EI MIHINKÄÄN KIIRE.
Mun puolesta kellot vois heittää jonkkaan. Ne aiheuttavat ihan turhaa stressiä, kangistumista kaavoihin ja kuviteltua kiirettä.
Mä rakastan ihan superpaljon mun tyttöä Se muistuttaa äitiä silloin kun äiti ei muista. Tänä aamuna kuulin paljon muistutuksia.
Mä en käytä herätyskelloa, ellei ole ihan tosi pakko. Oon koittanut ohjelmoida itselleni sisäisen herätyskellon ja usein se toimiikin. Mulla on myös tuo mun ihana tyttöni, joka pitää kyllä huolen siitä että sängystä noustaan ajallaan. Tänään herättiin tytön kanssa samaan aikaan. Mä katoin heti ekana kelloa ja totesin että ”voi ei, se on jo noin paljon!” Tyttö totesi onnellisena ”ihanaa, nukuin tosi hyvin”.
Siinä eka muistutus. Kun kello näyttää aamulla enemmän kuin ajattelit, ole onnellinen pitkistä unista, älä murehdi siitä mitä kello näyttää. Se on vain kello.
Kun joimme aamujuomiamme, tyttö istui tuolillaan, nautiskeli juomaansa pillillä juoden hyvin pieniä siemauksia ja jokaisen siemauksen jälkeen totesi ”mmmm hyvää!” Mä touhotin juodessani edestakaisin saamatta kuitenkaan mitään sen konkreettisempaa aikaan kuin osan juomasta rinnuksille ja lähes väärään kurkkuun.
Siinä toinen muistutus. Istu alas, nauti ja maistele sitä mitä syöt tai juot. Aamullakin. Saat niin paljon enemmän aikaan kuin touhottamalla edestakaisin. Älä murehdi mitä kello näyttää. Se on vain kello.
Sitten juostiin autolle. Tyttö alkoi matkimaan äitiä. Juosta touhotti ja hoki ”äkkiä äkkiä!” Mua alko ärsyttämään ja totesin kiukustuneena ”älä pelleile!” Tyttö lopetti matkimisen, hymyili ja totesi rauhallisesti ”äiti, ei mihinkään kiire”.
Siinä kolmas muistutus. Muista nauraa, myös itsellesi. Huomioi ja nauti niistä kirkkaista peileistä, joita jotkin ihmiset sinulle ovat.
Nopeasti istumaan, turvavyöt kiinni ja auto käyntiin. Vilkaisu kelloon, voi ei se on jo noin paljon! Katse eteenpäin. Tuulilasi aivan jäässä. Mä totesin ”aaargh, voi ei jäätä! Miten se just nyt on jäässä kun pitäis mennä jo. Koko syksyn satanut vettä ja nyt sitten yhtäkkiä onkin niin kylmä että lasit jäätyy!” Tyttö totesi onnesta puhkuen takapenkiltä ”jeeeeeee, ihanaa jäätä ja lunta ja aurinko paistaa!”
Siinä neljäs muistutus. Nauti siitä kun sateen jälkeen paistaa taas aurinko.
Kun olin rapsutellut jäät tuulilasista, istahdin rauhallisena autoon. Katsoin kelloa ja aloin hymyilemään. Se on vain kello. Katsoin tyttöäni ja totesin, ”voi kultapieni sä oot niin fiksu. Ei meillä tosiaan ole mihinkään kiire.”
KIIREETÖNTÄ JA AURINKOISTA PÄIVÄÄ MYÖS SINULLE
Kommentoi aihetta...